Valokuvan avulla nähdyksi tuleminen

Valokuvan avulla nähdyksi tuleminen

Nähdyksi tulemista luonnon helmassa
Eilen pääsin hetkeksi leikkimään kahden tyttären kanssa talviseen metsään. Metsä muuttui taikametsäksi ja sadunhohtoiseksi keijujen ja prinsessojen kohtaamispaikaksi. Ilta-aurinko oli pehmeä utuisen pilviverhon takana. Oli satanut uutta valkeaa pulverilunta. Pakkastakin oli sopivan vähän. Puiden lomassa leikkivät keijut, prinsessat ja lapset käsikädessä. Katseista huokui valoa ja lämpöä. Ilmassa oli heräävän kevään tuntua.
​
Nähdyksi tuleminen on jokaisen ihmisen perustarve. Jos en tule nähdyksi, en ole olemassa. Lapselle tämä on erityisen tärkeää koko itsetunnon ja identiteetin kehittymisen kannalta. Lapsi muodostaa käsityksensä itsestään läheisten ihmisten kanssa. On tärkeää kuulla paljon arvostavaa, hyväksyvää ja lempeää puhetta, mikä ei kohdistu vain suorituksiin, reippauteen tai toisten miellyttämiseen. Lapsen terveen itsetunnon ja identiteetin kehittymisen kannalta on hyväksi saada kuulla olevansa ihana sellaisenaan, ilman ehtoja tai vaatimuksia.

Voimauttavan kuvauksen avulla voidaan vahvistaa ja korjata lapsen kokemusta arvokkuudestaan
Kuvattavana oleminen on lapsille helppoa ja luonnollista, ellei elämässä ole jo tullut syvästi haavoittavia ja hylkääviä kokemuksia. Lapsen luonnollista nähdyksi tulemisen tarvetta voidaan täyttää kuvauksen avulla. Läheisenä ihmisenä voimme jakaa kuvien avulla lapselle tärkeitä asioita, kuulla hänen ajatuksiaan ja vahvistaa niitä arvokkaita ja kauniita asioita mitä näemme lapsesta kuvissa.  Lapsi voi nähdä itsensä arvokkaana. Se mitä kuvataan, on arvokasta. Kuvien avulla tunteille voidaan löytää sanoja ja niitä voidaan käsitellä. Haavoittavia kokemuksia voidaan sanoittaa ja niitä voidaan käsitellä kuvien avulla. Lapsi saa välineitä, joilla haavoittavat kokemukset voidaan kääntää erilaisia kuvia katsoen ja keskustellen voimaksi ja kauneudeksi, osaksi itseä ilman, että se määrittelee koko identiteettiä.

Ihmisen kauneus 
Voimauttavassa kuvauksessa pääasia ei ole ulkonainen ”kauneus” tai se miltä näytän, vaan aito, luonnollinen ja sisäinen valo, tunteet ja erilaiset puolet, joita on löydettävissä ihan jokaisesta ihmisestä. Voimauttavassa kuvauksessa tunnelmat, tunteet ja koko olemus ympäristöineen tukevat sitä tarinaa ja voimaa, joka kussakin ihmisessä on ja mitä ihminen itse haluaa uskoa ja vahvistaa.

Arjen haasteet ja ihmissuhteiden voima
Jokaisen ihmisen arkisessa elämässä vuorottelevat kuormittavat ajat, voimavarojen puute ja seesteisemmät ja onnellisemmat vaiheet. Toisinaan arjen kuormittavuus peittää alleen kyvyn nähdä kauneutta ja kiitollisuuden aiheita elämässä. Haasteet kuormittavat myös ihmissuhteita, jotka parhaimmillaan ovat meille voimavarana ja tukena arkisessa elämässä. Kukaan emme jaksa yksin. Kuvien avulla yhteyttä voidaan rakentaa uudelleen. Kuvien avulla voidaan pysähtyä läheisten kanssa näkemään itsessä ja muissa olevaa hyvää ja arvokasta. Meissä jokaisessa ihmisessä ainutlaatuisuudestamme, iästä ja elämäntilanteesta riippumatta on paljon yhteistä. Yhteisillä asioilla voidaan rakentaa yhteyttä, jolloin erilaisuutemme on vahvuutta ja rikkautta.
Minusta tuntuu aina yhtä huikealta saada olla mukana ja tallentaa niitä tunnelmia, mitä kuvattavana oleva itsestään haluaa ja pystyy näyttämään. En ole kuvannut vielä koskaan ketään ihmistä, jonka kanssa en olisi kokenut tuota tunnetta kuvatessani voimauttavalla ajatuksella. Jo itse kuvaustilanne on vuorovaikutustilanne, jossa parhaimmillaan koetaan yhdessä ihmeitä. Kuvaajana toimin hyväksyvänä ja lempeänä peilinä, jonka tehtävä on heijastaa osin kuvattavalta itseltäänkin piilossa olevaa ainutlaatuisuutta.

Talvisen metsän prinsessat
Eilisellä kuvausreissulla minulla oli mukana sisarukset 9 vuotias Eleena ja 14 vuotias Saara. Molemmat ison sisarussarjan keskivaiheilta, jolloin yksilöllinen huomio ja nähdyksi tuleminen ei ole itsestään selvää. Arjessa lapsen ainutlaatuinen olemus saattaa hukkua monenlaisten kiireiden alle. Koin tärkeänä irrottautua hetkeksi arjestani näkemään ja vahvistamaan kauneutta, jota heissä kummassakin on. Leikki ja läsnäolon taito on lapselle luontaista. Lapsi osaa heittäytyä kuvattavaksi ja kuvaustilanteessakin lapsesta löytyy monia erilaisia puolia ja tunnelmia.
Jo valmistautuminen kuvaukseen oli merkityksellistä. Millaiset vaatteet? Millaisena haluan nähdä itseni? Olenko ihana? Kelpaanko? 

Kuvauksiin lähdettäessä mielikuvitus saa siivet. Näen maiseman eri tavalla kuin normaalisti. Katson valoja, reittejä, polkuja, puita, piilopaikkoja, riehumispaikkoja. Huomaan, että sekä minuun kuvaajana että kuvattavaan tarttuu ”maagista” tunnelmaa, alamme kokea maisemaa koko olemuksellamme, tuntea kaikilla aisteillamme. Alamme elää tätä hetkeä, arki jää jonnekin taustalle ja voimme olla juuri sellaisina kuin sillä hetkellä olemme. Tämä on ihmeellistä!
 
”On maaliskuinen metsä 
valoisa ja hiljainen.
Kuljen läpi lumisen metsän,
näen polulla keijun,
herkän ja valoisakatseisen.
Hän on ainutlaatuinen,
lapsi niin aito ja suloinen. 
Hän kutsuu minut seikkailuun,
sadun ja leikin maailmaan,
jossa puhuvat puut, kivet
ja keijutkin.
On kuin astuisin juhlaan
keskeltä arkisen aherruksen
huoleni kaikki hetkeksi unohtaen.
-Sini 27.3.2018”

Kuvia tältä kuvausreissulta voit katsoa täällä
Tarjoamastani voimauttavan valokuvauksen kuvauspalvelusta lisää täällä