Vanhemman puhe

Ylioppilasjuhla Siikajoen lukio, 2.6.2018, vanhemman puhe, Sini Yrjänä

Arvoisat kohta lakitettavat ylioppilaat, riemuylioppilaat sekä juhlan sankarien läheiset, tänään on aihetta juhlaan.
Lukioaika on takana ja uudet mahdollisuudet ja haasteet odottavat tuossa ihan nurkan takana, lehtiin puhjenneiden koivujen lomassa. Tähän hetkeen ja päivään sisältyy monenlaisia tunteita. On luopumista, toivoa, haikeutta, epävarmuutta, tulevaisuudenhaaveita, rakkautta ehkä suruakin. Tänään saamme kuitenkin iloita yhden merkittävän etapin saavuttamista. Olette jaksaneet tehdä työtä päämääränne eteen vaikeidenkin päivien läpi. Tänään olette ehkä viisaampia tiedollisesti kuin koskaan. Olette juhlanne ansainneet. Me vanhemmat, ystävät ja muut läheiset iloitsemme kanssanne tänään.

Oma lakkiaispäiväni oli ihan vasta, vai oliko? Siitä päivästä on nyt 32 vuotta aikaa. Ehkä täällä mukana olevat riemuylioppilaatkin hämmästelevät ajan kulumista kanssani. Vaikka vuosia ja vuosikymmeniä on kulunut, tämä päivä on jäänyt erityisenä mieleen. Sinä päivänä, siis eilen, tuntui kuin olisin vihdoin vapaa uusine mahdollisuuksineen. Ei enää läksyjä, kirjapinoja, esitelmiä, portfolioita, kokeisiin lukemisia, hereillä pysymisvaikeuksia iltapäivän oppitunneilla, valtavien tietomäärien omaksumista ja kirjoituksiin jännittämistä. Toisaalta tunsin haikeutta hyvästellessäni minulle tärkeiksi tulleita luokkakavereita ja opettajia. Tunsin myös epävarmuutta tulevien tuntemattomien maastojen edessä. Lapsuus oli jäänyt taakse, nuoruus oli muuttumassa aikuisuudeksi. Olin kuin tienhaarassa, hieman pelokkaana, epävarmana ja itseäni etsivänä tietäen, että ihan kaikkea en voi itse valita. Voin yrittää parhaani, miettiä suuntaani ja valita lopulta vain niistä vaihtoehdoista, joita eteeni annetaan ja näytetään.Osaanko, riitänkö, uskallanko lähteä kulkemaan reittiä, jota en vielä tunne? Osaanko valita viisaasti vahingot välttäen?  

Nyt te lukio-opintonne päättäneet olette tienhaarassa, teidän mukananne Annika-tyttäreni, jota saattelen haikein mutta luottavaisin mielin omalle polulleen. Saatte uskoa unelmiinne. Saatte tavoitella niitä. Te lähdette kulkemaan polkuanne niillä eväillä mitä olette tähänastisen elämänne aikana ehtineet omaan reppuunne saada. Repussanne on toivottavasti paljon hyviä ja vain vähän huonoja eväitä. Uskaltakaa katsoa niitä kaikkia ja ottakaa voimaksenne kaikki kauniit ja arvokkaat asiat. Vaalikaa niitä. Ottakaa vastuuta vaikeiden ja satuttavien asioiden kohtaamisesta ja hoitamisesta. Kenenkään ei tarvitse selvitä vaikeuksista eikä haastavista elämäntilanteista yksin. On vastuullista pyytää apua. On voimauttavaa tulla kohdatuksi, hoivatuksi ja kuulluksi kaikkine puolineen, myös kipuineen ja haavoineen. Vaikeudet voivat kääntyä näin voimaksenne, jota elämässänne, sen vaihtelevissa kohtaloissa tulette tarvitsemaan.

Ihmisenä elämiseen mahtuu kaikenlaisia tunteita ja elämänvaiheita. Ihmisarvo eikä onnellisuus ole kiinni ulkoisesta menestyksestä. Tärkeimpiä asioita eivät lopulta ole hyvät arvosanat, varallisuus, hyvä opiskelu- tai työpaikka, loistavat suoritukset tai mitkään mitattavissa olevat asiat. Sisäistä rauhaa ei voi saavuttaa rahalla eikä saavutuksilla, vaikka niilläkin on arvonsa. Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia, kuten vaikkapa rakkaus, unelmointi, lepo, yhdessäolo läheisten kanssa ja sellaisen työn tekeminen josta innostumme yhä uudelleen. Kun voit rauhassa ottaa elämän vastaan juuri sellaisena kuin se kulloinkin on, olet oppinut tien onnellisuuteen. Myrskyisellä säällä tarvitsemme suojaa, sadepäivänä pukeudutaan eri tavalla kuin aurinkoisena päivänä. Voimme välillä epäonnistua, erehtyä ja eksyä polultakin, mutta aina on mahdollista pysähtyä, tarkistaa suuntaa ja palata takaisin omalle, juuri itselleen sopivalle polulle. Kompastuneena saattaa joskus löytää jotain arvokasta, jonka ohi olisi muuten mennyt näkemättä. Tärkeintä ei olekaan vauhti vaan kyky kulkea sydäntään kuunnellen oikeaan suuntaan.
Onnellinen ihminen elää levossa itsensä kanssa. Hän on osaa toimia silloin kun on toiminnan aika ja levähtää, kun on levon aika. Hän kykenee tekemään vaikeanakin päivänä sen, mitä on tehtävissä ja hyväksymään sellaisenaan asiat, joille ei voi mitään. Onnellinen ihminen näkee kauneutta arjessa ja osaa nauttia elämän pienistä hetkistä. Hän kuulee linnunlaulun, näkee luonnon ihmeet ja saa niistä voimaa. Onnellinen se, joka voi elää omana itsenään, juuri sellaisena kuin kulloinkin on, valmiina oppimaan, näkemään ja kuulemaan. Valmiina vastaanottamaan ja antamaan. Onnellisuus on itsensä hyväksymistä ja arvostamista toisia ihmisiä myös arvostaen ja kunnioittaen. Kukaan ei ole juuri kaltaisesi, jokaisella on oma polkunsa ylä- ja alamäkineen. Elämän rikkaus onkin juuri siinä, että me erilaiset ja eri-ikäiset ihmiset elämme toisten ihmisten rinnalla omine vahvuuksinemme ja puutteinemme. Me tarvitsemme toisiamme. Yhdessä me ihmiset voimme olla kuin kukoistava puutarha, jossa jokaisella kasvilla on oma loistonsa ja tehtävänsä.

Tänään on ilon päivä. Huominen on vielä tuntematon. Kylväkäämme siis ilon ja rakkauden siemeniä voimaksi läheisillemme ja kaikille ihmisille.
Aurinkoisen lämpimät onnitteluni tämän päivän ylioppilaille ja kaikille koulunsa päättäville! Siunausta matkallenne! On juhlan aika.